Vanhimmat muistoni

Maailmankaikkeus on ihmisen tajunnassa. Se minkä tiedostat, on olemassa. Kuinka varhain alkaa tiedostaminen? En tietenkään muista paljoa oman elämäni alkutapahtumista. Kahdelta ensimmäiseltä ikävuodelta palautuu mieleen vain pieniä tapahtumapalasia ja tunnelmia.

Synnyin Liisamummun mökissä huhtikuussa 1934
Liisamummun mökki muutamine ulkorakennuksineen oli vielä seitsemänkymmenluvulla pystyssä, kun kiertelin poikamme Timon kanssa Kankaalla. Mökin taustalla oli silloin uudet rakentamista enteilevät lautatapulit.

Synnyin Haapaveden kirkonkylässä Kankaalla pienessä Liisa-mummun mökissä, jonka sijainnista ja ympäristöstä kiinnostuneille on lisää tietoa seuraavalla sivulla.

Pieni siihen aikaan keltainen Liisa-mummun mökki oli tontillaan ikkunapääty tielle päin. Viereisen valokuvan mökistä ja pojastani Timosta olen napannut 70-luvulla. Yksihuoneisen mökin jatkeena oli pihanpuoleisessa päässä kohtuullisen iso porstua. Tontilla oli lisäksi liiterin ja 'hyyssin' käsittävä ulkohuonerakennus ja pieni perunapelto.

Kun vanhempani menivät naimisiin, he ostivat tämän mökin.

Äidin kutomakone oli kiinnitetty omaan pöytäänsä ikkunan eteen ja muistan katselleeni joskus yöllä pimeässä lankapuolien silhuetteja vaaleana kajastavaa ikkunaa vasten. Tiesin, että ne ovat samat lankapuolat jotka päivänvalossa ovat ihan oikeita, mutta pelkäsin vähän yöllä niiden mustia hahmoja pimeän keskellä.

Sisareni Mirja syntyi puolitoista vuotta minun jälkeeni. Se oli ensimmäinen rekisteröimisen arvoinen muutos elinympäristössäni. Muistan vielä hämärästi hänen hoitotoimiaan. Ensimmäinen esine, jonka muistan halunneeni omiin käsiini, oli apteekista ostettu haapalastusta kierretty soikea voiderasia, jonka sisältöä leviteltiin vauvan iholle. Luulen, että se harmaa aine oli sinkkipastaa, mutta silloin se oli minulle pelkkä visuaalinen kokemus. Halusin todella saada sen. Rasia kulki kuitenkin aikaihmisten käsissä jossakin yläpuolella ja minä saatoin vain nähdä sen mielenkiintoisen muodon.

Liisamummun pihan ulkorakennukset 70-luvun kuvassa

Liisa-mummun mökin vieressä (kuvan ulkorakennusten taustalla) oli Paakinahon rakennukset ja pihalla seisovat linja-autot. Muistan välissä olevan aidan, jonka raosta katselin naapurin pihalla seisovia 'onnipusseja'. Tämän muistikuvan ajoituksesta en ole kuitenkaan varma. Asuinhan myöhemminkin samalla kankaalla ja kuljin Paakinahon Eskon mukana näissä maisemissa.